31. tammikuuta 2015

Perusasioita

Niin kauan kuin muistan, olen halunnut päästä Amazonin sademetsään ja nyt olen lähdössä sinne noin puoleksi vaihto-opiskelemaan. Sanoisinko, että epätodellista. Samanaikaisesti olen innoissani ja kauhuissani. Enimmäkseen innoissani. 

Kun olen kertonut lähteväni keskelle viidakkoa, ovat reaktiot vaihdelleet innostuneista järkytykseen. Eräs meinasi tukehtua keksiin kuullessaan, että lähden yksin 10 000 kilometrin päähän paikkaan, jossa sääolot muistuttavat höyrysaunaa ja jonne pääsee ainoastaan lentäen tai vesitse. Eksoottinen paikkahan Iquitos on, mutta halusin vaihtoon niin kauas kuin mahdollista ja kun unelmien paikassa oli vaihto-paikka, niin tokihan lähden sinne. Moni on kysynyt kuinka hyvin osaan espanjaa ja vastaukseni on ollut, että pärjään. Uskon, että pitkälle pääsee, kun sanoo si si ja hola hola ja huitoo jonnekin suuntaan. 

Tämä sademetsä kiinnostukseni taisi alkaa ollessani 14-vuotias, kun luettuani Eva Ibbotsonin Virta vie viidakkoon-kirjan, jonka juonesta en enää muista muuta kuin, että päähenkilö päätyy viidakkoon, tajusin kaikista eniten haluavani matkustaa Amazonille. Jos jollain kirjalla on ollut vaikutusta, niin tuolla. Minne olisinkaan menossa jos olisin lukenut jotain muuta. Lukiossa aloin opiskella espanjaa ja opettajan kertomukset perulaisesta vaimosta painuivat mieleeni. Konkreettisesti Amazoniin pääsyä aloin ajatella ollessani Turun yliopiston esittelytilaisuudessa, jossa Amazon tutkimusryhmä esittäytyi kertoen tekemästään tutkimuksesta. Aloin tajuta, että sademetsään pääseminen voisi olla oikeasti mahdollista. Joten aloin opiskella maantiedettä Turussa ja koko ajan mielessäni oli haave Amazonista. Kun sitten aloin suunnitella vaihto-opiskelua, yllätyksekseni Peruun suuntautuvaan hakuohjelmaan oli otettu mukaan uusi yliopisto; La Universidad Nacional de la Amazonia Peruana. Yliopisto keskellä Amazonia, yhtäkkiä unelma alkoikin realisoitua ja saadessani yliopiston hyväksynnän esittää minua vaihtoon, oli olo lievästi sanottuna pöllämystynyt.

Joten eräs hämmentynyt ja kutkutuksen vallassa oleva maantieteilijä täällä hei, lähtöön 40 päivää, kohtahan voi alkaa pakkaamaan. 

"Seikkailu meitä kutsukoon!"